keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Muutama sana sieltä sun täältä

.



Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja jätin ponin äidin huomaan. Itse lähdin tallustamaan kentälle ja kokosin sinne kolme estettä. Harjoitus sujui  hyvin, ja vielä paremmin kun okseria korotettiin. Aluksi okseri oli 65cm, mutta lopuksi uskaltauduin hyppäämään jopa melkein metriä - 80 - 90cm. Video tulee vielä tälläviikolla tähän. Nyt sanon parisanaa kuvaamisesta. Aloin lisäämään ottamiini ja muokkaamini kuviin vesileimat. 

Yksinkertaisimmissa kuvissa ei ole välttämättä vesileimaa ollenkaan


Yksinkertainen versio 'normaaleissa' kuvissa

Vuosiluvun kanssa hivenen arteimmissa versioissa


Koska en vielä saanut kunnollista videota väsättyä, tyytykää tähän pikselimössöpätkään, kiitos. 


Hih. Anteeks. Lupaan laittaa pian kunnon videon. Tällänen posataus - ei kertakaikkisesti mitään kummallista asiaa, kyllä sinäkin menit tämän sitten tyhmänä lukemaan. Nähdään viikolla!

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kilometripostaus.

VARAUDU RUNSAASEEN KUVAMÄÄRÄÄN

Heippa! Huomenna alkaa koulussa jo neljäs viikko. Arki sujuu hyvin, kerrankin myös ponin kanssa. Synttärit mulla oli Tiistaina, ja arvatkaas minkä sain lahjaksi. Kyllä. Sain vihdoin pitkää haaveilemani järjestelmäkameran. Täydellinen Canon Eos 500D, on ollut käytössä nyt tämänviikon ja kamera on ihan loistava! -onneksi. Pidin Perjantaina kaverisynttärit, joista pari kuvaa..




 Muutaman päivän aikana olen ottanut yhteensä noin 1000 kuvaa, joista näytän nyt mun mielestä kivoimpia.



Yöllä oli kiva tausta kuvata

Puhdas ränni :D





Kameran käytössä ja kuvaamisessa on vielä tosipaljon opittavaa, mutta jos jatketaankin nyt viikon kulumista. Eilen Miranda, Aada ja minä lähdimme aamusta tallille. Kun pääsimme perille otettiin ulos kopista lv- ruunaa, joka muutti tallille. Kun menin kentälle Cindy oli jännittynyt heppa-autosta joka oli keskellä kenttää. Cindy oli tosi vireällä tuulella muutenkin. Hyppäsin pientä ristikkoa ja pystyä, en kovin sulavasti, mutta yli kuitenkin.

 Tyylillä
Anteeks, en normaalisti julkasis näin karmeita kuvia, mutta nyt on ihan pakko. Kattokaa Cindyn ilmettä.





Tytötkin kävi molemmat Cindyn selässä tekemässä loppukäynnit. Menimme vielä SS-tallille. Menin Mirandan tunnille ja Aada jäi kuvaajaksi. En ollut mennyt vuoteen kellään muulla kun Cindyllä, krömps. Menin Kola -nimisellä vähän Cindyä pienemmällä ponilla, ja tunti oli ihan hirveä. Kola on tosi laiska, en tarkota hidas, vaan että ei poni tee automaattisesti melkein mitään. Kola on ihan kiva poni, mutta mun mieleen on enemmän tälläset reippaat ponit. Tajusin tunnin aikana kuinka reipas poni Cindy oikeasti on, kun hyppäsin -anteeks yritin hypätä Kolalla. Joka paikka heilu ja raippa vinku. Okei, oli sekin ihan hyvää vaihtelua.
^Miranda meni mustavalkosella Nakki- nimisellä ponilla



Uah. Hirveen näköstä, häpeän. Joka tapauksessa tällänen viikonloppu oli tälläkertaa. Nyt oon tositosi kipee, ja mun kitarisat on taas, taas liian isot! Ne leikattiin just viimesyksynä. Huhhuh. Kohta on tulossa sukulaisia sukulaisynttäreille, saa nähä miten pärjään olla ottamatta hirveesti herkkuja kun mun maha on jo nyt ihan tarpeeks kipeä. Ja muuten, aiheesta toiseen! Cindyllä ja mulla oli vuosipäivä 25 -päivä! <3
Nomuttajuu, ens postaukseen! :)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kaikki kolme

 ANTEEKSI KUVIEN LAATU!


Heips! Koulut on alkanut ja arkeen on palatttu. Miltäs tuntuu? Itselleni ainakin herätykset ja läksyt tuottavat jo heti nyt vaikeuksia, mutta kyllä niistä selvitään. Tuntuu myös että tallillakin kävisin nyt vähän tiuhempaan tahtiin, kai se tää arki sen tekee. Myös ilmat ovat nyt aivan täydelliset! Kävin hetki sitten maastossa, ja aurinko laski ihanasti, eikä kuumakaan tullut. Tänään vaan laukkailin ja kävelin suurimmaksi osaksi, eli aikalailla höntsäilin. Cindy on kyllä huomattavasti jännittyneempi ilman Eeroa, joka nyt on tietenkin täysin normaalia. Mutta ette kyllä arvaa kuka oli tänään Cindyn selässä..

 sorisorisorilaatu äitin puhelimen kamera on aik ihana D:

Mutta viksuimmat katsoivat käsiini ja huomaavat siinä pehmolelun. Tarkkasilmäiset huomaavat siinä koiran, ja tutut huomaavat siinä Cici- nimisen shetlanninpaimenkoiran, joka oli mukana maastossa. Pistimme hauvan pariksi kuvaksi syliin, älkää luulko että ratsastin koissu käsissä.


Maanantaina Cindy meni ihan superisti! Tein vaihtoja ja 'sulkutaivutusta laukassa :D' Kenttä oli vähän kostea eikä pölynnyt joten pääsin alussa päästelemään, jonka ansiosta laukka pyöri myös lopussa ihanasti. Viikolla menen tallille, joten vielä tulee tälläviikolla postausta! :)


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Ensimmäinen maastoreissu

Moikka!
Ekaksi sanon että oon tositositosi pahoillani, etten saa laitettua kuvia (kun niitä ei ole), mutta tekstihän se on varmaan selkeämpää. Tänään olimme kaverini Jonnan, ja Jonnan suokin Eeron kanssa ensimmäistä kertaa maastossa kahdestaan. Cindy on aluksi aina aika jännittynyt maastossa, joten kaikki pienet kivetkin ovat hirveitä.

Ensimmäinen haaste oli juna. Juna tuli tietenkin juuri silloin kun olimme alittamassa junanraidesiltaa mikälie, mutta kuin ihmeen kaupalla kummankaan pollet ei reagoinut tähän mitenkään ihmeellisesti. Mutta seuraava haaste tuli tietenkin jo heti sillan alla, nimittäin viemärinkansi ( :O ). Se oli superpelottava, eikä sen yli päästy edes peruuttamalla. Vaikka Eero meni ensiksi, Cindy ei millään päässyt kiertämään pientä viemäriä, ties kuinka monta ponia sekin on syönyt. Sillä samaisella hetkellä kun taistelimme sillan alla tuli auto, joka onneksi pysähtyi. Ajattelin mennä ohi ravilla, joten otin vähän vauhtia auton takaa. Viitoin autolle pitkään että menisi ensiksi, ettei Cindy lähde kanttaamaan vieressä kököttävää autoa päin, mutta ei. Autoilialla kesti kauan tajuta että menisi ensin. Oli kuitenkin varmaan heppaihmisiä joten tajusi loppujenlopuksi. Sitten mekin päästiin pienellä kyttäyksellä viemätrin ohi, ja jatkettiin matkaa.

Jonkin ajan kuluttua ajattelimme ottaa laukkapätkän, mutta eteemme tuli sammuksissa oleva, kiiltelevä, ja vielä kaiken lisäksi punainen auto. Se oli molemmista hepoista pelottava, joten sitäkään ei ihan heti voitu kiertää. Huusin autoilijoille jotka laittelivat peräkärryyn tukkeja että viheltelisivät, mutta tietenkin he alkoivat vaan huitoa, huh. Mutta loppujenlopuksi Eero kuitenkin uskaltautui menemään herrasmiehenä edeltä, ja Cindy seurasi nätisti perässä. Sitten päästiin laukkaamaan ja loppumatka sujui normaalisti laukkaillen ja ravaillen hyvin. Olen poneista tositosi ylpeä. -Molemmat kun vähän sähläreitä ovat.

Maaston jälkeen menimme tallille ja huuhdoimme ponit. Eero ensin ja sitten Cindy. Oli pakko itsekin vaihtaa vaatteet ja suihkutella letkulla. Mukaan tuli heti tallinpitäjän kakkosluokalle menevä tyttö, joka innostui heti leikistä ja siitä alkoi heti vesisota. Olin loppupäivän sitten ihan märkä :D

Ei muuta, anteeksi kuvaton :/


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Reipas poninomistaja

..on valitettavasti vain haave näin helteillä. Tallilla tulee käytyä tositosi harvoin, ja ratsastuksesta kun puhutaan niin vielä harvemmin. Mitäs mieltä te ootte? Pitäisikö näin helteilläkin ratsastaa ja valmentautua. Minun mielestäni ei todellakaan. Kuulostaa melkein eläinrääkkäykseltä hyppiä vähänkin korkeampaa näillä ilmoilla.

Äiti on käynyt tälläviikolla aamusta tallilla, kun mä oon nauttinut vielä viimeisistä loma-aamuista ja nukkunut piitkään. Tänäänkin heräsin yhdeltä, hih. Äskettäin sain aikaiseksi tehtyä monta kuukautta mua piinannen tehtävän, eli vaatekaapin siivouksen. Sain sen nyt reippaasti hoidettua, ja nytten kaapit on paljonpaljon siistimmät. Tuli kolme pussillista vaatteita, joita en käytä. Pitäisi taas mennä shoppailemaan niiden edestä.  Tein äsken myös pari croptoppia vanhoista paidoista.

Kerron nyt pari hyvää ja huonoa uutista :D
Olin toissapäivänä uittamasta kaverini suokkia Eeroa, ja Eero oli ensimmäistä kertaa uimassa. Samaan aikaan järvessä meni vesibussi, josta tuli tosi isot aallot. Aallot tuli mua paitaan saakka, vaikka olin ihan rannassa. Toimin kuvaajana, joten pidin kameraa ylhäällä, ja unohdin että puhelin oli taskussa. no, sitten kun olimme lähtemässä niin joku nainen nosti järvestä jotain ja kysy kenen se on. Se oli sitten tietenkin mun puhelin joka oli maannut sielä rantavedessä varmaan puolituntia. Loistavaa. Eipä puhelin tietenkään selvinnyt, mutta onneksi oli vakuutus. Saan huomenna taas saman lumian (tai no eri lumian mutta samanlaisen :D). Hyvää tässä on se, että sen mukana tulee se puhelimen ja tietkoneen välinen johto, jonka hukkasin. Ja samalla kun haemme puhelinta, katsomme myös järkkäreitä.  Gigantissa oli Canon EOS 7D, jonka mä todellakin haluaisin. Siinä on myös kääntyvä näyttö, joten se ois videopostauksiin ihan bueno.

Tällästä tälläkertaa, unohdin muuten mainita että poistan nyt tietokoneeni kaikki kuvat, joten katsokaa nämä kuvat viimeistä kertaa:'D

 #Kameliposeeraa
 Meidän prinsessaponi..
 Kattokaa sen jalkoja :D #punasilmäne
Kuollut hamsteri Söpö 3':

Seuraavaan postaukseen! :)
 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mikä kuvauskalusto?

..Eihän mulla tosiaan edes ole sellaista.

Mietin tekisinkö tästäkin postauksesta tylsän, kuvattoman postauksen. Mietittyäni hetken, päädyin kuitenkin ideaan, jossa kerron, miksi postaukseen ei tule niitä kuvia.
* Pakko änkeä tähän väliin, että seiskalehti soitti mulle äsken :D? Ja aamullakin mä olin lehdessä, musta taitaa tulla kuuluisa 8) *

Tosiaan, palataan aiheeseen. Tällähetkellä mulla ei löydy kameraa, tai mitään muutakaan ihmeellistä. Jos jollain jotain kuvaan, niin se on sitten Iskän kamera, tai mun puhelin. Onneksi mun synttäreihin ei ole enään montaa viikkoa, jolloin saan ehkä järkkärin. -Tai no ainakin toivon saavani, ja siitä on jo jonkinverran puhuttu. Tässä siis pikkuinen info, miksei kuvia tule niin paljon. Nyt menin vielä sitten kokonaan hukkaamaan sen puhelimen ja tietokoneen välisen piuhan, että en varmasti saa laitettua mitään kuvia.. Jotta tähän postauksen ei tulisi pelkkää tekstiä, päätin laittaa loppuun kuvia eri vuosilta Cindystä ja musta.

2O12
ensimmäisiä hyppyjä. Voi luoja :'D


 No aiikun ihana :'D. Ekoilla ratsastuskerroilla käytin aina sivuohjia, ja joskus martingaaleja.

2O13

 Tää kuva oli otettu sinä ratsastuskertana kun luulin että olisin vikaa kertaa Cindyn selässä, onneks toiste kävi, ja tuo ei jäänyt läheskään viimeiseksi <3




2O14
 (C) Äiti 2012 - 2013, Miranda 2014 

joo, on tässä nyt varmaan jotain tapahtunut. Joskus voisin innostua tekemään jonkun samantyyppisen videonkin, muttaa tuossa oli nyt pari kuvaa :d

Seuraavaan postaukseen! :)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Satulassa taas

Tänään kipusin satulaan kolmen viikon tauon jälkeen. Cindyllä on käyty vähän muut ratsastelemassa ja menin viikonlopun ilman satulaa. Sain tänään mukaan kuvaajan Jessikan, Mutta valitettavasti en pysty nyt oikein kuvia liittämään, kun koneen ja puhelimen välinen piuha on iskällä, jossa on lattiaremontti, joka on tietenkin aloitettu minun huoneestani, jonne ei siis saa nyt mennä. Tänään kuitenkin hyppelin pientä rataa.

Tälläinen rata :D Aloitin siis yleensä pystystä, josta menin toiselle pystylle, joka oli aluksi ristikko (sininen tie). Tein pystyn jälkeen suuren voltin päädyssä ristilaukalla, jonka puolessa välissä vaihdoin laukan, jonka jälkeen käänsin suunnan takaisin oikeaksi kierrokseksi, ja vaihdoin taas laukan (X). Tämän jälkeen hyppäsin jälleen ensimmäisen pystyn (vaaleanpunainen tie) ja ratsastin eteen pitkällä sivulla. Menin siis innareille aika pitkän tien. Lyhensin laukkaa reilusti ennen innareita, ja hyppäsin ne. Lisäsin myös mukaan joskus pystyn vähän lyhyemmällä tiellä.
Tuo kuva ei liity mitenkään tähän päivään, mutta halusin tähän väliin edes jonkun kuvan :D
Yleisesti päivä meni ihan hyvin. Jokaisella lähestymisellä isommalle pystylle (70cm?) tulimme liian lähelle, ja viimeisellä hypyllä bongautin itseni todella ylös, ja hyppy tuntui isolta. Huomasin että mun hyppäysasento on muuttunut tosi paljon. En tiedä kumpaan suuntaan, mutta tuntui ainakin paremmalta, kun pysyin hypyissä edes jotenkin mukana. Kuvista katsottuna aika hirveä kuitenkin, videolta ei niin paha.

Sain myös tänään loppulaukoissa Cindyn laukkaamaan ihan pitkällä ohjalla ensimmäistä kertaa rauhassa. Ennen se ei ole onnistunut, koska poni lähtee hirveään pomppuraviin, joka on ihan hirveän näköistä ja tuntuista. Loppuravit ovat myös vaikeita, koska Cindy menee aluksi hirveää kaahotusta. -Rauhoittuu vasta puolentunnin päästä. Päivä oli kuitenkin kiva, ja Cindykin hikosi pitkästä aikaa. Ilmakin suosi kerrankin. En tiedä milloin seuraavaa postausta on tulossa. Voin yrittää ehkä kirjoittaa mummini tabletilla jonkun postauksen, mutta en usko sen toimivan :D. Olen siis mummillani koko loppuviikon, Sunnuntaina näemme viimeistään :)

Käy katsomassa blogi myös tuoreessa instagramissa!